  Saanut syntyessään nimen Won Jae Wook, joka näyttäytyy hanguliksi muotoiltuna 원재욱 | Etunimi Jae Wook on tarkoin vanhempien harkitsema, sen kantaessa seuraavanlaista merkitystä hanjan kautta tarkasteltuna; Jae (才) "lahjakkuus, lahja" ja Wook (旭) "nouseva aurinko, loisteliaisuus" | Kutsutaan yleensä koko nimellään, vaikkakin vähänkään tutummat tuppaavat käyttämään etunimeä Jae Wook, ja vastaavasti kourallisen verran kerätyille läheisille on tuttavallisemmin Wook Syntynyt 31. tammikuuta vuonna 1995 Busanissa, Etelä-Koreassa | 30 talvinen | Miessukupuolen edustaja, hetero, ei työnkuvansa vuoksi ole kiinnostunut seurustelusta - tietäen kumppanin muotoutuvan vain akilleen kantapääksi itselleen | Viisihenkisestä perheestä vanhin jälkikasvusta ja samalla ainut eloon jäänyt oman sukuhaaransa edustaja KYKY Vesi elementti. Aivan ensiajattelemalta se ei kykynä vaikuta kovinkaan erikoiselta tai moniulotteiselta lätäköiden ja vesistöjen toimien haltijansa mielen mukaisesti. Eikä lähestulkoon yhtä näyttävältä tai vaaralliselta kuin kaiken tieltään polttaen raivaava tuli – pikemminkin yllättävän rajoitteiselta ja virtaviivaiselta muihin elementteihin verraten. Todellisuuden ollen kuitenkin toinen; vettä löytyy niin ilmasta kuin elävistä organismeista, ihminen mukaan lukien. Ja sen äkätessään monet tulevatkin samalla ymmärtäneeksi sen faktan, ettei kyseisellä elementillä ole rajoja. Jo varhain lapsuudessa päätään nostanut kyky ei aikaisesta ilmenemisestään huolimatta ole ollut se helpoin hallittava edes Jae Wookille, jolla on harvinaisemman sattuman kautta osunut eduksi samaisen elementin käsittelyssä harjaantunut vanhempi ja tämän jakamat opit. Nimittäin jo heti ensikättelyssä kävi ilmi se, että silkan tahdonvoiman sijaan kyky toimi suurimmilta osin kantajansa tunteiden ohjaamana – siinä missä ilo aiheutti lämpimän kesäisen sadekuuron, veivät ärtymys ja viha puolestaan melkoisen loven vanhempien lompakosta hajoavien putkistojen ynnä muiden muodossa. Ja pahimmassa tapauksessa se veisi holtittoman, ylitsevuotavan tunnepurkauksen myötä kantajansa hengen. Joten suoraan kyvyn tehokkuuden kasvattamisen sijaan oli se tarpeen irrottaa tunteista ja kytkeä toimimaan tahtotilan kautta. Vasta sen jälkeen oli turvallista aloittaa sen kehittäminen. Siunaukseksi, että samaan aikaan kiroukseksi luonnehdittu kyky onkin vuosien saatossa mahdollistanut mitä erilaisimpia keinoja puolustautumiseen, että vihollisiksi luettujen eliminointiin; vedestä pystytään muovaamaan luoteja itseensä imaiseva ja samalla pysäyttävä kilpi sekä kasvattamaan valtavia aaltoja, sillä voidaan täyttää vastustajien keuhkot ja sitä kautta hukuttaa nämä, monistaa suonissa kohisevaa verta niin ettei lopputulemana ole muuta kuin vastapuolen räjähtäminen tai vastaavasti hengettömiksi näivettäminen häivyttämällä kaikki nesteet näiden vartalosta. Varsinainen veden luonti ei Jae Wookilta luonnistu, vaan sitä otetaan sellaisenaan ilmasta, kasveista, itsestä ynnä muusta, jota monistetaan, laajennetaan mielen mukaisesti. Jään hallinta onnistuu myöskin, mutta vain veden aloilleen jäädyttämisellä tai sulattamisella, varsinaisena hyökkäystyökaluna sitä ei kyetä käyttämään, ainoastaan muita hidastavana tai vapauttavana. Mutta sen kirotun puolensa mukaisesti kyky vastaavasti asettaa haasteita haltijalleen: Mitä enemmän ja laaja-alaisemmin sitä kerralla käytetään, sitä enemmän se käy vartalon päälle – sen skaalan vaihdellen miltei huomaamattomasta uupumuksesta nenäverenvuotoon ja siitä ympäri kroppaa samaan aikaan pamahtaviin, sisäisiin verenvuotoihin, jotka parhaimmassa tapauksessa johtavat kuolemaan. Toisin sanoen kyky toimii kantajansa vartaloa vastaan, ja sen vuoksi omien rajojen tunteminen onkin kaikki kaikessa. MENNEISYYS Pilkkopimeänä vuoden 1995 tammikuisena yönä syntyi muuan eteläkorealaiselle pariskunnalle esikoinen, jolle annettiin tarkoin harkittu ja jo varhain päätetty nimi Won Jae Wook symboloimaan vanhempien toivetta paremmasta huomisesta jälkikasvulleen. Nimittäin Etelä-Korean toiseksi suurimman kaupungin, Busanin, kasvatit omasivat poikkeuksellisen geeniperimän; kykyjen kantajien sukuun kuuluvat kun eivät kuuluneet – eivätkä oikeastaan koskaan olleet kuuluneetkaan – valtaväestön suosioon. Puhumattakaan lähes olemattomista ihmisarvoista ja -oikeuksista, joita kyvylliset eivät tavallisen kulkijan rinnalla omanneet nimeksikään. Toisin sanoen vanhempien näennäisen kliseinen, tavanomainen toive kantoi syvempää merkitystä sisällään. Nimittäin toiveen siitä, että molemminpuolisiin sukuihin aikanaan kotinsa tehneet kyvyt eivät siirtyisi seuraavalle sukupolvelle. Oikeastaan olisi vain parempi, jos se kirous sammuisi kokonaan. Odotukset sen suhteen olivatkin korkeat, sillä ei ollut mitenkään epätyypillistä, että kyky hyppäsi useamman sukupolven ennen kuin päätti jälleen ilmoittaa itsestään, ja äidiksi tullut Hye Jin sattui kantamaan kykeneväisyyttä veden hallintaan, kun taas uunituore isä, Jung Hoon, oli onnistunut siltä kortilta säästymään. Mutta kuten arvata saattoi, eivät asiat menneet vaatimatonta elämää viettävän pariskunnan kaavailemalla tavalla. Vuosien varrella kolmen lapsen verran siunauksia varastaneet kun saivat eräänä iltana todistaa seitsenvuotiaan esikoisensa taidonnäytettä jokailtaisen kylpyhetken merkeissä; saippuakuplien paratiisiksi äkisti muuttunutta pesuhuonetta, mitä ei voinut laittaa suositusmäärän mukaisesti käytetyn kylpyvaahdon piikkiin. Eikä se suinkaan jäänyt ainoaksi, oudoksuttavaksi tapahtumaksi niin juomalasien sisältöjen ylitse vuotavuuden kuin lätäköiden vesien kahtia jakautumisen astuessa mukaan kuvaan. Mikä puolestaan pakotti vanhemmat hyväksymään sen tosiasian, että kiroukseksi koettu kyky oli kuin olikin päättänyt hypätä heti seuraavan sukupolven riesaksi ja vieläpä samaisessa muodossa kuin mitä äiti sattui kantamaan. Ja minkä myötä niin arki kuin perhedynamiikkakin koki valtavan muutoksen: Äkisti lapsista vapaimmin mennyt Jae Wook tipahti äitinsä huomion ja ylisuojelevaisen holhouksen ainoaksi keskipisteeksi, pakottaen isän ottamaan enemmän vastuuta kahdesta nuoremmasta sisaruksesta. Alkuun muutos ei juurikaan äitinsä valvovan silmän alla paistattelevaa Jae Wookia haitannut, saihan tämä kaiken vaatimansa huomion – ja enemmänkin – äidiltään, joka opetti kaikessa hiljaisuudessa esikoiselleen veden hallintaa, että samalla siihen linkittyvää tunteiden hillintää ja uudelleenohjausta, mikä myöhemmiten jätettiin vähemmälle kyvyn käytön istuttua siihen tavoiteltuun, tahdonalaisuuden muottiin. Mutta samalla mitä enemmän ikää pojankoltiaiselle kertyi, sitä suuremmaksi kasvoi kaipuu itsenäisyydelle ja ennen kaikkea omalle tilalle, mitä ei muiden ikätovereiden tavoin juurikaan omistettu, kiitos alati ympärillä pyörivän äidin. Unohtamatta vielä omaa, yksinäisen suden piirteitä osoittavaa persoonaa, joka mieluummin kulki omia teitään kuin valmiiksi povattuja sellaisia. Ja se tarve kulminoitui viimein huippuunsa teini-iän hormonikaaoksen keskellä, ilmeten kyvyn hallintaan tarkoitetun harjoitusajan käyttämisenä toisaalle ja koulupäivien päätteeksi suoraan kotiin suuntaamisen sijaan kapinateini päätyi pyörimään pitkin kaupunkia, aina iltamyöhään asti – joiden päätteeksi tuli aina otettua yhteen vanhempien kanssa. Toisin sanoen se äidin tarjoama, elämän keskipisteen rooli, koettiin ahdistavaksi, tukahduttavaksi ja rajoittavaksi, sekä toisinaan myös vapaudenriistoksi. Vaikka teini ei edes tiennyt mitä se todellisuudessa tarkoitti, ja minkä saikin myöhemmin ympyröidä sanakirjastaan kirkuvan punaisella tussilla koettuaan ensikädessä sen merkityksen. Nimittäin eräänä, hyvinkin perinteiseen kaavaan menneenä iltana elämän realiteetit päätyivät kolkuttamaan perheen kotiovea muuan palkkionmetsästäjien toimesta, minkä seurauksena äiti napsi jälkikasvun mukaansa ja pakeni näiden kanssa pimeään yöhön isän jäädessä harhauttamaan kotirauhaa rikkoneita – ja josta ei ole sen koomin kuultu. Pitkälle neljän hengen seurue ei kuitenkaan ehtinyt pötkiä, kun jo parin päivän karkumatkan päätteeksi samaiset palkkionmetsästäjät saivat jäljelle jääneen perheen haaviinsa. Eikä ollut epäilyksen häivääkään siitä, ketkä kiinni jääneistä olivat kyvyn kantajia äidin tehden siitä kivuliaan ilmiselvää priorisoimalla silmäteränsä turvallisuutta ylitse muiden sisarusten. Palkkionmetsästäjien ylivoima oli kuitenkin väistämätön ja siinä kykyjen mittelössä Jae Wook ymmärsi olevansa kaikkea muuta kuin valmis, katuen sitä, että oli ajatellut aivan muuta laiminlyödessään äitinsä tarjoamia oppeja, sillä hädin tuskin pääsi edes vahingoittamaan itseään huomattavasti vanhempia ja kykynsä hallinnassa kokeneempia kaappaajia. Katumus oli kuitenkin siinä vaiheessa liian myöhäistä, eikä siinä tilanteessa pystytty pelastamaan yhtään ketään äidin kaatuessa elottomana maahan tämän riistettyä kahden palkkionmetsästäjän hengen. Ja perästä seurasivat sisarukset, joilla ei ollut minkäänlaista rahallista arvoa palkkionmetsästäjien silmissä. Oli kuin aika olisi sillä hetkellä pysähtynyt. Itsensä hyödyttömäksi, mitättömäksi kokenut ei voinut muuta kuin tuijottaa paniikin, vihan, epätoivon ja surun lamaannuttamana vielä muutamia minuutteja sitten liikkuneita, elossa olleita sisaruksiaan ja äitiään, ennen kuin tunsi voimakkaan iskun lävähtävän niskansa tienoille ja maailman pimenevän. Seuraavat kuukaudet Jae Wook vietti raskaassa, turtumuksen vaipassa mennen sinne, minne tätä ikinä vietiinkään; palkkionmetsästäjien kahleiden vaihtuessa aina pimeästä huutokaupasta muuan Viraston koulutuskeskukseksi nimitettyyn paikkaan. Pientä hämmennystä kaikesta huolimatta tuli kuitenkin koettua, kun 15 vuotisen elämän aikana ympärillä pyörineet ja näihin totutut, tavalliset ihmiset, korvautuivat muilla itsen kanssa samanlaisina, kyvyllisinä, joiden ansiosta kuoreensa vetäytynyt alkoi hitaasti, mutta varmasti palata jälleen todellisuuteen. Siinä ohella heräsi myös tukahdutettu kapinahenki, mikä tuli kuitenkin painettua muiden tietämättömyyteen lähes yhtä nopeasti kuin rangaistuksia nuppiniskaisuudesta saatiin järjen lyötyä lävitse kovaan kalloon ja muistuttaen, että matalalla profiililla liikkuminen oli kaikista parhainta omaa etua ajatellen – mitään hyvää se ei tuonut, jos lähti liikaa erottumaan joukosta. Kyseinen periaate jumahtikin osaksi lopulta aikuisuuden kynnykselle päässyttä, joka oppi alisuorittamaan vaadituissa koulutuksissa kuin myös testeissä, joita Virasto koekaniineiksi hankituilla kyvyllisillään harjoitti. Valitettavasti kaikista yrityksistä huolimatta oma, nopeaan tahtiin kehittyvä kyky ei jäänyt tarkkasilmäisiltä kouluttajilta täysin huomaamatta ja lopulta kenttätyöhön pestattu Jae Wook lyötiin myös kyvyllisille laaditun jalostusjärjestelmän listoille. Mistä tämä noukittiin pariksi tulielementin haltijalle 25 ikävuoden kolahdettua mittariin, sen osoittautuen tuhoon tuomituksi yritykseksi, minkä seurauksena samaan shakkipeliin Viraston kanssa alkanut hukutti aistiharhoista ynnä muista kärsivän valitun kumppaninsa. Sen suurempia omantunnontuskia ei siitä Jae Wook osannut kantaa, sillä olihan tullut opittua, että yhtä aikaan omaksuttua kyvyllisten keskuudessa vallitsevat viidakon lait – omat intressit jyräsivät kaiken ylitse. Tietenkään täysin vahingoittumattomana siitä tempauksesta ei päästy, mutta ainakin varmistettiin se, että oma nimi tipahti vähintäänkin jalostuslistan loppupäähän. LUONNE Etäinen ja viileä sivustakatsoja lienee yleisin kuvaus Jae Wookin antamasta ensivaikutelmasta – mies kun ei ole se energisin ja huomiota puoleensa auringon tavoin vetävin henkilö huoneessa. Sosiaalisesti kömpelö tämä ei suinkaan ole, vaikka muuta saattaakin antaa ymmärtää mieltymyksestään seurata asioita tuonnemmalta ja taipumuksestaan olla lähtemättä kailottamaan mielipidettään sen hetkisen keskustelun sekaan. Todellisuudessa veden haltija on sangen luonteva keskustelunaloituksissa, että niiden aiheiden ylläpitämisessä, joissa ei turhia lähde itsestään puhelemaan – oikeastaan ollenkaan, jos vastapuoli ei tohdi lähteä esittämään mieltään askarruttavia, spesifejä kysymyksiä, joihin odotusten vastaisesti tulee aivan takuuvarmasti saamaan rehellisen vastauksen. Tästä syystä Jae Wook saattaakin vaikuttaa monen makuun juuri siltä etäiseltä, rajanvedon ammattilaiselta, joka ei halua ketään turhan lähelle itseään, eikä sen liiemmin sekaantua muiden asioihin. Mikä ei suinkaan pidä paikkaansa; mies kun ei arastele olla se henkilö, joka lähtee viheltämään kärjistyneitä tilanteita erotuomarin tavoin poikki. Ja usein sillä on myös ne kuuluisat seuraamukset, jos annettu sanallinen varoitus ei riitä kärhämän osapuolille – jopa julmaksi luettuja tekoja kun ei siinä kohdin pelätä käyttää, sillä ne usein tuppaavat olemaan niitä tehokkaimpia ja asiaansa ajavimpia. Puolet elämästään kyvyllisten viidakon lakien mukaan eteenpäin purskuttanut kun ei osaa kantaa huonoa omaatuntoa muiden kärsimyksestä. Kylmäkiskoisuutta ja omanlaistaan laskelmoivuutta miehestä löytyy persoonallisuustyyppinsä mukaisesti, sekä vahvaa itsetietoisuutta ja taipumusta yksinäisen suden rooliin. Unohtamatta taipumusta etsiä porsaanreikiä Viraston toiminnasta, mitkä kääntää omaksi eduksi ja joista toivon mukaan yksi osoittautuisi niin hyödylliseksi, että kyseisen järjestön vaikutuspiiristä päästäisiin kokonaan irti – sitä päivää odotellessa. Järkipohjainen ajattelu onkin omiaan Jae Wookille, joka on jo lapsesta asti siihen kykynsä hallinnan puitteissa oppinut, että samaan aikaan luontaisesti gravitoinut, joten ne kerrat, kun tunteet onnistuvat jättämään logiikan pimentoon, ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Kyseinen piirre on myös avittanut aikanaan eteen tullutta elämänmuutosta ja omista ihmisoikeuksista luopumista, toisin sanoen Viraston normeihin sopeutumista, joten päättömän kapinnoin sijaan päätettiin lähteä mukaan selviytymispeliin. Mistä johtuen erityisesti romanttisia suhteita pidetään turmiollisena, epäedullisina itselle, niiden tuoden vain yhden lisäheikkouden omiin kirjoihin ja tästä syystä kainaloon ei ole ketään menty kelpuuttamaan – satunnaisia yhdenyönjuttuja lukuun ottamatta. Vaikka taustalla piilee toki muutakin, oikeastaan juurisyynä sille, miksi ystäväksi luettuja henkilöitäkin pidetään niin sanotusti löyhässä hirressä; oman perheen ja siinä samalla elämän ainoiksi, tärkeiksi asettuneiden menetys oli niin opettava, traumatisoiva, että silmiä avaava, ettei samaa haluta kokea toistamiseen. Mitä sitten tulee malttiin ja ylipäätään pinnaan, rikkoo Jae Wook ulkoisen habituksensa antamaa kuvaa lehmänhermoisesta, mistään kierroksia ottamattomasta jääkalikasta. Kyllä, tämä on elementtinsä mukaisesti hyvinkin soljuva ja sopeutuva, että päällisin puolin rikkomattoman tyyni, eikä lähde naama punaisena huutamaan takaisin herjauksia saatuaan, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että tyynellä on myös tapana enteillä katastrofia. Toisin sanoen keskinkertaiseksi luokitellun pinnan omaava on sen ylittyessä läväyttämässä takaisin myrkyllisiä, sarkasmin täytteisiä sanoja takaisin, joita joudutaan jälkikäteen anteeksi pyytelemään – eikä sitä epäröidä tehdä, koska osataan erottaa oikea väärästä. Aivan kuten siililtä, löytyy mieheltäkin kaikkien piikkiensä alta pehmeät puolensa, mitkä harvemmin pääsevät heti ensikättelyssä oikeuksiinsa. Nimittäin siinä missä puututaan epäoikeudenmukaisuuteen – tai muuten vain omia suunnitelmia sotkevaan käyttäytymiseen –, ollaan myös samoin verroin huomioonottavia ja sallivia hivenen lähemmäs päässeitä kohtaan. Puhumattakaan henkilökohtaisen tilan käsitteen olemattomuudesta; Jae Wook ei kaihda fyysistä kontaktia, oli se sitten hiusten sipaisua toisen korvan taa tai poskelle tipahtaneen ripsen poisnoukkimista, eikä sitä myöskään tulla eväämään toisen osapuolen harjoittamana. Tähän lisänä vielä miellyttämisen halu, mitä tällä ei ole edes uskottu olevan, että taipumus antaa periksi muiden tahtotilalle, niin kokonaisuus on valmis. ULKONÄKÖ 187 cm | 78 kg | 95~100 / M/L | 275 MM / EUR 43 Ulkoiselta habitukseltaan Jae Wook on eittämättömästi luokiteltavissa itäaasialaiset sukuhaarat omaavien joukkoon; ruskeat silmät, keltapigmenttiin taittava ihonsävy ja nuorekkaat, pehmeät kasvonpiirteet. Täysin mies ei kuitenkaan niihin tavanomaisiin, stereotyyppisiin oletuksiin istu, mistä on osoitus keskivertoa pidempi, 187 cm mittaan venähtänyt vartalo, jolla jo teini-iässä ohitettiin oma, pidemmän puoleiseksi luettu isäkin. Tyypillisen korealaisen tavoin ruumiinrakenne ei kuitenkaan ole länsimaalaisen ihanteen mukaisesti roteva tai massiivinen, vaan enemmänkin luonnehdittavissa jänteväksi, niin sanotuksi juoksijan kropaksi, mitä huolletaan säännöllisten kenttäkoulutuksien kautta, että myös omalähtöisesti salilla treenaten ja uimassa käyden. Kasvojen malli huitelee jossain timantin ja ovaalin välimaastossa, mistä silmään pistävät erityisesti vahvat, selvästi erottuvat leukapielet kera vahvan leuan. Nenä on suorahko, jota voisi väittää hyvinkin paljon kertovaksi erityisesti silloin, kun kyseessä on sillä hetkellä käytävät tunnetilat, joista vahvempi ärtymys on havaittavissa laajenevien sierainten muodossa. Tähän vielä lisäksi yllättävänkin paljon kertovien, soikean mantelin malliin luonnehdittavien silmien katse, joille on tyypillistä heittää niin kipinää kuin alentavaakin vibaa vastapuolen suuntaan sille päälle sattuessaan. Mikä eroaa huomattavasti tummaan suklaaseen väritykseltään verrastettavan katseen normaaliasemista; sen ollen tarkkaavaisen havainnoiva, mutta samaan aikaan pehmeä. Kasvojen iho on suhteellisen virheetön niin arpien kuin joka-aamuisen parranajon tuloksena, joten huomion kiinnittäjän virkaa ajanee nenän varteen asettuneen lisäksi vasemman silmän mallin linjaa noudattelevat, alaluomen lähettyvillä olevat kaksi muuta luomea. Vartalosta puolestaan löytyy oikeanpuoleisen kaulavaltimon kohdilta alle 10 cm mittainen, olosuhteisiin nähden sangen hyvin parantunut arpi, mikä on tuotosta epäonnistuneesta yrityksestä hankiutua eroon ihoon upotetusta mikrosirusta. Hiukset ovat luonnostaan tummanruskeat, eikä niitä ole missään kohdin vaivauduttu värjäämään, mallin ollen kokonaisuudessaan lyhyehkö, erityisesti takaa ja sivuilta, kun taas otsahiukset tuppaavat peittämään juuri ja juuri näkökentän, joten näkemistä helpottaakseen mies tuppaakin karkottamaan ne sivummalle jakauksen ja muotoilutuotteiden voimin. Vaatevalinnoiltaan veden haltija on hyvinkin yksiselitteinen; siisti, muttei kuitenkaan turhan virallinen. Kauluspaidat kuin myös tavalliset t-paidat täyttävätkin suurimman osan tilasta vaatekaapissa, aivan kuten sikarihousut ja erilaiset farkut. Kengät puolestaan eivät koskaan ole yltiömaalisen viimeisen päälle mietityt, joten jalasta onkin bongattavissa siistien puvunkenkien vastaisesti yhden- jos toisenlaiset neutraalin väriset tennarit tai lenkkarit. Värimaailmaltaan vaatekappaleet ovatkin useimmiten kenkien kanssa samaa kaavaa kulkevat eli suhteellisen neutraalit, sisältäen myös murrettuja värejä niin sinisestä ruskeaan. Mitään silmille hyppäävää Jae Wookilla ei siis koskaan tulla yllä näkemään. Poikkeuksia pukeutumissääntöön kuitenkin vaatekaapin perältä löytynee parin hupparin ja collegehousujen verran, joita käytetään usein laiskoina kotipäivinä. Mitä sitten tulee elekieleen, ei Jae Wook ole turhan paljoa antava tapaus, ilmeidenkin pysytellen useimmiten enemmän hillitymmän puoleisina, mitä vain vahvistaa luonnostaan alaspäin kääntyneet suupielet. Kokonaiskuva miehestä onkin vakavahko, joidenkin silmään jopa kylmähkö tapaus, vaikka paremmin tuntevat eivät kyseisiä havaintoja lähde allekirjoittamaan tietäen varsin hyvin, etteivät laaja-alaisemmat ilmeskaalat ole vain urbaania legendaa tämän kohdalla. MUUTA ▷ Puhuu koreaa suurimmaksi osaksi Soulin murteella. Intonaatiosta havaittavissa busanilaisuudelle tyypillisiä, matalahkolle tipahtavia ääntämyksiä, että artikulaatio tuppaa olemaan pehmeämpää ▷ Veriryhmänä AB- ▷ Persoonallisuustyyppinä INTJ / 8w7 ▷ Vedellä tyynnyttävä vaikutus. Pitääkin terapeuttisena sateen ropinaa, vesistöjen tyyntä ja suihkuhetkiä ▷ Ei pidä mausteisesta/tulisesta ruoasta - lukuun ottamatta kimchiä ▷ Vasenkätinen. Opetellut kuitenkin kirjoittamaan ja käyttämään oikeaa kättä lapsesta saakka, jottei erottuisi sen puitteissa joukosta ▷ Nauttii harkitusti alkoholia. Ei niinkään välitä juomisesta, sillä ei luota itseensä niin paljoa, että tietää kykenevänsä pitämään kykynsä pimennossa tavallisilta ihmisiltä ▷ Asuu itsekseen kerrostalokaksiossa, joka sijaitsee hyvän matkan päässä Virastosta ja sen tarjoamista asuintiloista |